Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä pienkuvioiden eli segmenttien mittaamiseksi maastossa sekä tarkasteltiin segmenttien käyttökelpoisuutta metsävaratiedon tuottamiseen. Aineistona oli kolmen ilmakuvan alueelta 10 lohkolta mitattu segmenttiaineisto. Segmenttien lukumäärä oli 467 kpl, pinta-ala 163,8 ha ja keskimääräinen koko 0,351 ha. Segmentointi tehtiin ilmakuvan sävyarvojen perusteella. Segmentit paikannettiin ja niiden puustotiedot mitattiin tiedonkeruulaitteen avustamana. Tiedonkeruulaitteessa käytettiin ilmakuva- ja segmenttiraja-aineistoa taustakarttoina sekä GPS-sijaintitietoa apuna paikantamisessa. Segmenttien puustotunnusten estimaatit laskettiin k-lähimmän naapurin (knn) menetelmällä ja niiden luotettavuutta tarkasteltiin ristiinvalidoinnilla. Käytännön sovellustilannetta simuloitiin ryhmittelemällä segmentit ositteisiin niiden sävyarvojen ja keskihajontojen perusteella ja poimimalla näistä ositteista otoksia. Otannan luotettavuutta tarkasteltiin ositteen keskitilavuuden keskiarvon keskivirheellä. Estimoinnissa puustotunnusten suhteelliset keskivirheet vaihtelivat 36,8 % (keskiläpimitta) ja 156,3 % (lehtipuun tilavuus) välillä. Keskitilavuuden keskivirhe oli 55,1 %. Otannan simuloinnissa pienin keskitilavuuden keskiarvon keskivirhe 36,0 m3/ha saatiin ositemäärällä 40 ja käyttämällä otannassa suhteellista kiintiöintiä. Segmenttien havaittiin sopivan inventointiyksiköiksi, mutta menetelmä vaatii lisäkehittämistä ennen kuin sitä voidaan käyttää käytännön metsätaloudessa.

HYVÖNEN Pekka;  PEKKARINEN Anssi;  TUOMINEN Sakari; 

2007-05-24

Metsantutkimuslaitos Suomen Metsatleteellinen Seura

JRC35307

https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC35307,